Lähtöpäivän tunnelmia tiistaina 17.3
-Anu, Tomas ja Rosa
18.3.2020
Viimeinen aamu raukeaa opiskelijoille Madeiran saarella.
Matkan piti kestää alun perin kaksi viikkoa, mutta saimme vallitsevan pandemian
takia käskyn lähteä aikaisemmin kotiin. Edellisenä iltana olimme päässeet niin
sanotulle viimeiselle yhteiselle illalliselle, jonka jälkeen pakkasimme ja rentouduimme
Jenna-kämppiksen kanssa näytöt suoritettuamme. Pakkaaminen jatkui myöhäisen
aamiaisen jälkeen ja laukut oli jätettävä oven ulkopuolelle 12.15. Tapasimme
aulassa 12.50, jota ennen jokaisen oli kirjauduttava ulos itsenäisesti.
Jokainen oli myös vastuussa omista tavaroistaan.
Sanoimme heipat
ja suuret kiitokset upealle majoituksellemme ja suuntasimme luokkatoverimme
Anun opastamalla bussikuljetuksella lentokenttää kohden. Anu kertoi
nähtävyyksiä matkalta ja muistoja matkan varrelta paikoista missä olimme viikon
aikana käyneet. Hän kertoi myös kokemuksiaan vierailultaan nunnien laaksossa,
Curral das Freirarista, missä vieraili sunnuntaina.
Lentokentälle päästyämme oppaamme Jenni kertoi
miten käyttäytyä lentokentällä, mihin mennä ja kertasi aikataulut. Tämän jälkeen
menimme tiskille jättämään suuremmat matkatavaramme ja kirjaamaan itsemme
sisään lennolle. Lento täyden koneen takia aloitti koneeseen nousemisen puoli
tuntia aikaisemmin, kuin oli tarkoitus, joka aiheutti pientä paniikkia niissä,
jotka ei tietäneet miksi näin oli. Onneksi tilanne selvisi nopeasti ja kaikki
pääsivät koneeseen ilman mitään ongelmaa. Pitsa vain jäi puoliksi syömättä.
Pian koneessa
oli kaikki matkustajat kyydissä ja kone lähtövalmiina. Ennen koneen nousua ja
turvallisuusohjeita koneessa suihkutettiin tuholaistorjuntamyrkkyä. Tämä oli
itselleni ja vieressä oleville luokkalaisille ensimmäinen lento, jossa näin
tehtiin. Tällä varmistetaan, ettei koneeseen ole tullut hyttysiä ja muita
ötököitä, jotka saattaisivat levittää ihmisille kuumetautia ja jotta hyönteiset
eivät leviäisi muualle maailmaan.
Opintomatka Madeiralle antoi valtavasti muistoja, kokemuksia
ja erilaisia oppeja niin opastuksista, matkailualan erilaisista tehtävistä kuin
myös saaresta ja sen upeasta luonnosta. Pandemian takia opimme myös, kuinka
nopeasti maailma voi matkailun saralla muuttua ja aina täytyy olla
varasuunnitelma matkailun parissa työskennellessä. Matka itsessään opetti paljon opastuksesta,
asiakaspalvelussa työskentelystä ja paljon Madeiran kulttuurista.
-Nea
Päivä 8
Tiistai 17.3. Maisa Kankaanpää
Lähtöpäivämme koitti, ja jokaisen mieliala oli aikas maassa
suoraan sanottuna. Haikeilla mielin jätimme Madeiran taaksemme, koska kaikki
kivat jutut olisivat olleet vasta edessä, samoin meidän näytöt joista olisimme
saaneet Opastuspalvelut suoritettua. Epävarmuus oli läsnä meidän kaikkien
keskuudessamme, ja emme oikein tienneet tulevasta paljoakaan. Kaikki asiat
alkoivat mennä tuossa vaiheessa niin kovaa vauhtia eteenpäin, ettei oikein
perässä meinannut pysyä. Saimme kokea todella upeita asioita Madeiralla, ja
varmasti jokaikinen on todella kiitollinen siitä, että pääsi matkalle mukaan ja
toivon, että joskus tulevaisuudessa mahdollisesti saisin vielä kokea jotain
yhtä siistiä.
Hyppäsimme aamupäivästä bussiin, ja matkamme kohti
lentokenttää alkoi. Anu piti meille lentokenttäkuljetusopastuksen
bussissa.
Lentokentälle saapuessamme paikalla oli valtava määrä
suomalaisia Aurinkomatkojen puolelta, ja jonot olivat todella pitkiä. En vielä
tässä vaiheessa tiennyt, että se lento jolla lensimme, oli viimeinen joka
Madeiralta lähti Suomea kohti. Aurinkomatkojen opas huusi lentokentällä
suomalaisille, ja tunnelma oli oikeastaan aika kaoottinen.
Lentokoneeseen päästyämme kapteenit ohjasivat meitä
kuulutuksilla Suomen tilanteesta, ja tulevasta kahden viikon
karanteenistamme.Lento meni moitteettomasti, ja olimme Suomen päässä noin
puolenyön aikoihin. Meille ei vielä tässä vaiheessa tehty mitään erityisjuttuja
koronaan liittyen lentokentällä, kuten hetki meidän reissun jälkeen tulivat
tarkemmat turvatoimet.
Reissun jälkeen todellisuus iski kasvoille, ja se tieto että
tulisimme tekemään etätehtäviä koko kevään ajan ja työssäoppimiset peruttiin.
Se suretti aika paljon aluksi, mutta nyt olen jo tottunut uuteen arkeen.
Päivä 7
Maanantai 16.3. Maisa Kankaanpää
Maanantaina meillä oli näyttökävelyt, kun Jenna, Tomas, Rosa
ja Nea piti näyttönsä. Päivä oli aika pitkä ja raskas, mutta opimme myös monia
asioita.
Päivä alkoi Jennan esittelyllä, menimme hänen opastuksellaan
levadaretkelle. Levada sijaitsi lähellä meidän hotelliamme, ja menimme sinne
siis kävellen. Matka sinne oli lähestulkoon pelkkää ylämäkeä, ja levada kulki
kauniisti talojen yläpuolella. Jennan levadaretki oli tosi kiva, ja opimme
uutta levadojen historiasta ja synnystä.
Seuraavana vuorossa oli Tomas, ja hänen opastuksella
kävelimme urheilukentän laitamille, jossa hän kertoi madeiralaisesta
jalkapallosta sekä Cristiano Ronaldosta. Urheilukentän kohdalla meidän
viereemme pysähtyi poliisiauto, joka muistutti meitä turvaväleistä. Tähän
aikaan korona oli vasta alkuvaiheissa, mutta se otettiin heti Madeiralla
todellakin tosissaan ja koulut suljettiin melkeinpä heti, vaikka siellä ei
ollut ainuttakaan tartuntaa. Katselin nyt vähän Madeiran koronastatseja (26.4.
päivitetty) ja siellä on hoidettu asia todella hyvin, koska siellä on vain 86
positiivista tartuntaa ja 0 kuolemaa. Ainakaan en saanut netin kautta tietoa
kuolemista, eli hyvä Madeira!
Lähdimme urheilukentän jälkeen kävelemään Ronaldon hotellia
ja patsasta kohti, ja samalla siis myös Funchalin keskustaa päin. Rosan
opastuksella kävimme tutustumassa sataman alueeseen, ja tämän jälkeen Nea
ohjasi meidät Funchalin keskustaan katselemaan taideteoksia ovissa ja kertomaan
niiden historiasta ja synnystä.
-Maisa
Sunnuntai 15.3.
Omien opastusten harjoittelu ja työstäminen
Sunnuntai aamuna nukuimme ensin hieman pidempään, ja suuntasimme
aamupalalle vasta kello 10 aikoihin. Treffasimme aamiaisella ryhmämme kanssa ja
sovimme päivän suunnitelman. Aamupalalta suuntasimme takaisin huoneisiin
valmistelemaan opastuksia. Tutkimme reittejä, teimme muistiinpanoja ja
harjoittelimme sitä, mitä aiomme opastuksella puhua.
Oman opastuksen opintomatkalla piti lisäkseni Nea, Rosa,
Tomas ja lähtöpäivänä Anu. Lähdimme Nean, Rosan ja Tomaksen kanssa hotellilta
ensin kohti Levada dos Piornaista, jossa oli oma opastukseni. Matkan varrella
kohti levadaa kiinnitin huomiota maamerkkeihin, katujen nimiin ja muuten
havainnoin ympäristöä. Google Mapsin ja Jennin ohjeiden avulla levadan
alkukohta löytyi melko helposti. Kiinnitin levadakävelyllä huomiota matkalla
näkyvään kasvillisuuteen ja eläimiin. Bongasin reitiltä valtavasti sisiliskoja,
jotka osoittautuivat madeiranmuurisisiliskoksi. Otin matkalta muistiinpanoja,
joista kävin illalla läpi ja kasasin materiaalia seuraavalle päivälle.
Kiinnitin myös huomiota turvallisuusseikkoihin matkan varrella.
-Jenna
Jennan opastuksen jälkeen matkasimme kaupungin läpi jalan
Tomaksen opastuksen ja olimme menossa satamaan etsimään Rosan opastuksen
aloituspaikkaa. Nälkä iski matkalla, joten etsimme paikallista ruokaa
tarjoilevan ravintolan ja kävimme syömässä picadoa ja annoimme vinkkejä
toisillemme. Anu hyppäsi tässä kohtaa mukaan ja suuntasimme satamaan Rosan
opastusta seuraamaan. Tämän jälkeen etsimme vanhan kaupungin, jossa pidin oman
opastukseni. Otin matkan varrelta patsaita ja muistomerkkejä muistiin, joista
voisin etsiä tietoa ja mainita opastuksessani. Etsimme opastuksessani olevat
nähtävyydet, tarkistin reitin seuraavaa päivää varten ja otin kuvia, jotta
pystyin käyttää kuvia hyväksi etsiessäni niistä lisää tietoa. Hotellille
päästyämme ilta menikin tietokoneen ääressä ja muistiinpanoja tehdessä.
-Nea
6 Päivä
Sunnuntai 15.3. Maisa Kankaanpää
Sunnuntai meillä oli omaa aikaa, ja lähdimme Nooran kanssa
aamupäivästä Funchalin keskustaa kohti isoon supermarkettiin ostoksille,
aikeinamme löytää hieman tuliaisia. Meillä oli hieman haikeat fiilikset, kun
saimme tietää että tiistaina olisi kotiinpaluun aika. Löysimme pari tuliaista
marketista, ja palasimme hetkeksi hotellille.
Illan tullessa lähdimme kiertelemään toiselle puolelle
Funchalin keskustasta katsottuna, ja meillä on todella paljon hauskoja
muistoja. Löysimme myös ihanan rannan täynnä kiviä, ja siellä pakoilimme
aaltoja ja etsimme hienoja kiviä kotiinviemisiksi.
-Maisa
Päivä 5 lauantai 14.3.
Puolipäiväretki Levada Gaula 6 km ja iltapäivätee sekä
madeiralainen iltajuhla
Lauantain päivän
ohjelmaan kuului ensimmäinen levadakävely sekä iltapäivätee paikallisessa
kodissa. Levadat ovat saarella toimiva kastelukanavajärjestelmä. Kastelukanavia
on yhteensä saarella 2 150 kilometriä, ja niitä on yli 200 kappaletta.
Ilma kävelylle sattui olemaan hieman sateinen, mutta se ei
menoa haitannut. Madeirasta sanotaan, että siellä kokee kaikki vuoden ajat
yhden vuorokauden sisällä, ja se todellakin pitää paikkaansa. Levadakävelyille
kannattaa varata hyvät kengät, sadetakki/sateenkestävä takki, muuten sään
mukainen varustus sekä vettä.
Levadakävely oli upea! Nautimme Madeiran upeasta, vehreästä
luonnosta ja luonnon rauhasta. Levadalla pääsi ihanasti tuulettamaan ajatuksia,
nauttimaan happirikkaasta ilmasta, hiljaisuudesta ja upeista maisemista kävelyn
lomassa.
Opastukseen kuului myös iltapäivätee hurmaavassa
paikallisessa kodissa. Perheen poika Rodriguez oli johtamassa ryhmäämme kohti
hänen kotitaloaan. Keskustelimme matkan varrella mm. luonnosta, ihmettelimme
kasvien suojavirityksiä vuohilta ja koronasta.
Paikallisessa kodissa meitä odotti herkulliset tarjoilut;
maalaisleipää, tomaattia ja oman tilan juustoa, kahta erilaista, suussa sulavaa
kakkua sekä mintusta ja muista yrteistä haudutettua vihreää teetä sekä kahvia.
Puolipäiväretken jälkeen palasimme takaisin hotellille. Itse
lähdin harjoittelemaan omaa levadaopastustani, joka oli maanantaina. Tämä oli
siis ensimmäinen kerta, kun kävin paikan päällä testaamassa omaa
opastusreittiäni, ja jokainen tilaisuus sen harjoitteluun oli tässä kohtaa
enemmän kuin järkevää opintomatkan keskeytyksen vuoksi.
Reippailun ja virkistävän uinnin jälkeen olikin aika
aloittaa iltaan valmistuminen. Illalla pääsimme osallistumaan perinteiseen
madeiralaiseen iltajuhlaan. Bussi tuli hakemaan meitä hotellilta 19.30 aikoihin
illalla, ja lähdimme kohti A Seta-ravintolaa. Oppaamme Leena, joka on meille
tuttu jo edelliseltä päivältä, piti meille bussiopastusta samalla, kun ajoimme
kohti ravintolaa. Hän kertoi meille mm. madeiralaisesta kansantanssin
historiasta, fadomusiikista ja siihen liittyvistä käytöstavoista sekä illallisen
menun. Tässä kohtaa hän myös tiedusteli erikoisruokavaliot.
Madeiralainen ilta oli ehdottomasti kokemisen arvoinen
elämys. Tarjolla oli kolmen ruokalajin menu alkukeitolla, pääruuaksi
espetada-lihavartaita lisukkeineen sekä hedelmärahkaa ruokajuomineen ja
kahveineen. Kansantanssi ja laulu takasi viihtyvyyden, sekä fadolaulaja Eugenia
Maria sai tulkinnallaan aikaan kylmät väreet ja liikutuksen kyyneleet
silmäkulmiin.
-Jenna
Päivä 4 13.3.2020
Perjantaipäivän agenda oli lähteä kokopäiväretkelle Madeiran
saaren länsipuolen kautta pohjoispuolelle. Tapasimme klo 8.40 vastaanotossa,
josta lähdimme hotellin eteen odottamaan bussia. Tehtävänä oli ottaa huomioon
retkioppaan tehtävät, eleet, tekniikat, taktiikat yms. Retkioppaanamme toimi
Leena, joka oli hyvin kokenut retkiopas ja jolla oli paljon tietoa Madeirasta
ja sen kulttuurista. Heti aluksi hän esitteli itsensä ja kuljettajan, kertoi
tulevan retken tapahtumakulun, sekä antoi kartan, josta näkyi päivän
suunniteltu reitti.
Ensimmäisenä
pysähdyimme Gabo Girãolle noin 15 minuutin ajomatkan jälkeen, jossa meillä oli
aikaa noin 20 minuuttia käydä ihastelemassa hulppeaa jyrkännettä läpinäkyvältä
tasanteelta. Tämän jälkeen odotimme kaikki bussiin ja matka jatkui kohti
Ribeira Bravan kylää. Perille päästyämme oppaamme kertoi hintaan kuuluvan
lounaan ruokavaihtoehdot ja pyysi meitä tulemaan luokseen kertomaan mitä
kukakin syö, jotta voi nämä lounaspaikallemme ilmoittaa. Ribeira Bravassa oli
aikaa tallustella ja ihailla laakson pohjalla olevaa kylää itsenäisesti.
Aikamääreeksi oppaamme antoi puolisen tuntia.
Jatkoimme
sieltä saaren keskiosaan korkeille vuorille, jossa oli pysähdyspaikkana
pienoinen tuliaiskauppa. Kauppa oli kirjaimellisesti pilvien päällä. Opas
kertoi, kuinka kauan on aikaa tutkia ostoksia ja vinkkejä mitä puodista
kannattaa ostaa madeiralaisittain, jos haluaa. Vaikka alhaalla Ribeira Bravassa
paistoi aurinko ja pärjäsi kevyemmällä, oli sää korkealla erittäin koleahko.
Onneksi oikeanlaisesta varustautumisesta oli kerrottu etukäteen!
Tämän jälkeen ajoimme Seixalin kylään syömään lounaan. Opas
istutti meidät pöytiin, kysyi juomat ja kolme ruokalajia lappasi yhtäkkiä
pöytään. Aluksi kasviskeittoa ja bolo de caco, pääruoaksi perinteistä espadaa
eli syvänmerenkala mustahuotrakalaa friteeratulla banaanilla ja jälkiruoaksi
karamellivanukas, hedelmäsalaatti ja kahvia. Pääruoan kanssa lisukkeet jaettiin
muun pöytäseurueen kanssa ja niitä tuli jatkuvasti lisää. Muut vaihtoehdot
pääruoiksi olisivat olleet pihviä tai munakasta. Kahvien jälkeen oppaamme keräsi porukan kasaan
ja matka jatkui kohti Porto Monizin kalastajakylää.
Porto Moniz on tunnettu luonnon laatimista merivesialtaista,
jotka todella ovatkin henkeä salpaavat. Bussi jätti meidät toiselle puolelle
merivesialtaita ja opas antoi ohjeistukseksi kävellä toiselle puolelle, jossa
bussi odottaa. Aikaa annettiin ihastelulle 40 minuuttia. Ihasteltavaa olikin
paljon!
Matkamme jatkui tästä Madelena do Mar – nimiseen kylään
banaaniviljelmille. Oppaamme kuljetti reitin läpi ja kertoi paljon asioita ja
tapoja banaaniviljelmistä. Kierroksen jälkeen oli mahdollisuus käydä
viereisessä ravintolassa maistamassa madeiralaista drinkkiä omakustanteisesti.
Ja tästä tämän jälkeen upea päiväretkemme oli käsitelty.
Oppaallamme Leenalla
oli hurjasti tietoa ja hän osasi vastata kaikkeen. Hän kertoi paljon Madeiran
historiasta, luonnosta, tavoista, kulttuureista ja vaikka mistä muusta.
Paluumatkalla hän kertoi Madeiran nykyhetkestä ja elämäntavoista esim.
palkkatasoista ja äitiyslomista. Madeiralla on muun muassa pienin palkkataso
verrattuna muuhun Eurooppaan. Keskipalkka bruttona vuodessa on noin 13500
euroa. Minimieläke on 250 euroa kuukaudessa ja halvin yliopistokin on noin
1000-2000 euroa vuodessa. Maassa on kuitenkin esimerkiksi perheille
mahdollisuutena perheavustus, joka alkaa, kun vauva on 3 kuukautta ja jatkuu
18-vuotiaaksi asti. Perheavustuksessa on 4 eri varallisuusluokitusta, joissa
köyhimmille perheille maksetaan eniten, (noin 150 euroa kuussa) ja rikkaimmille
vähemmän (48 euroa kuussa vain 1-vuotiaaksi asti). Perheavustus laskee
kuitenkin 6-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen pysyy samana täysikäisyyteen asti.
Äitiyslomaa saa täydellä palkalla 4 kuukautta tai voi vaihtoehtoisesti valita 5
kuukautta äitiyslomaa, jolloin kuukausilta saa 80% palkan.
Madeiralla 95%
väestöstä ovat roomalaiskatolilaisia, johon esimerkiksi kuuluu näyttävät
kastajaiset lapselle, jossa tapana on toisen kummin ostaa kultakoruja ja toisen
(äidin puolen) kummin ostaa kastepuvun. Korvakorut tyttövauvoille laitetaan
melkeinpä heti korviin, joten kultakoruille tulee käyttöä. Kastajaiset tarkoittavat
kirkon yhteyteen kastamista. Nimi annetaan jo ennen syntymää. Kaksi etunimeä ja
kaksi sukunimeä. Äidin sukunimi tulee ensin. Madeiran ongelmana on oppaan
mukaan nuorien muutto mantereelle Portugaliin, jolloin Madeiralle ei jää
asuttajia.
Kuten tekstistä näkyy, Leena opetti paljon ja häneltä sai
paljon vinkkejä opastuksesta. Madeira on upea ja jokainen käännös hämmästyttää
-Nea
Heippa! Ida kirjoittelee täällä.
Lähdimme aamulla koko päivä retkelle katsomaan ja tutustumaan Länsi- Madeiraan. Lähdimme noin klo.9-10 aikaan aamupalan jälkeen bussilla hotelliltamme. Lähdimme ajelemaan ensiksi Estreiton värikkäiden viini viljelys terassien halki kohti Euroopan korkeinta merikielekettä, Cabe Ciãro (Gabo Girão). Maisemat olivat auringon nousussa huikeat ja henkeä salpaavat. Näköala paikalla oli myös mahdollisuus ostaa vaikka tuliaisia Madeiralta, mutta itse vain katselin.
Näkymä Gabo Girãolta |
Vuoristotie Encumeadalle |
Vuoristosta Ribeira Bravan suuntaan |
Meri kielekkeeltä pystyi katsella 580 metriä alas
rannikolle, skywalk - näköalatasanteelta.
Jatkoimme täältä Pohjoiseen päin upeiden vuoristo maisemien halki Porto Monizin vulkaanisille merivesi altaille. Altaiden vesi oli hyvin kirkkaan ja puhtaan näköistä. Vesi oli kumminkin vielä hyvin kylmää eikä niissä kannattanut vielä uida, meren aallokot olivat isoja ja voimakkaita.
Porto Moniz ja merivesialtaat |
Porto Moniz |
Lähdimme Porto Monizista Paul Da Serran tasangolle, korkealle ylängölle, Näimme siellä muun muuassa karjaa, lehmiä, erilaisia kasveja ja kuinka erilainen ilmasto ja korkealla ylängöllä, kuin alhaalla rannikolla. Maisemat olivat hyvin kauniit ja henkeä salpaavat, en suosittelisi ketään ohittamaan tämän tapaista matkaa.
Reissuumme kuului myös kolmen aterian päivällinen. Alkupalaksi oli kasvis sose keittoa (varsikaalikeitto). Keitto oli mielestäni hyvin tuhti, enkä jaksanut kunnolla syödä ruokaa tai jälkiruokaa enää. Ruoaksi valitsin Madeiralaisen aterian mihin kuului Mustahuotra kalaa banaanin kera (Espada/syvänmerenkala). Sivussa oli ranskalaisia ja salaatteja. Jälkiruoaksi oli Madeiralla yleistä hedelmäsalaattia.
Paul da Serralle johtavalla tiellä |
Banaaniviljelykset |
Plantaasin asukki |
Paluumatkallamme teimme vielä mielenkiintoisen ja trooppisen
vierailun banaaniplantaasille. Joka puolella oli banaani köynnöksiä ja ne
jatkuivat korkealle vuoristoa pitkin. Kävelimme pientä polkua banaaniköynnösten
ympäröimänä ja polun jälkeen osa maistoi vielä paikallista drinkkiä nimeltään
Nikita. Lähdimme sitten bussilla takaisin hotellille päin ja retki oli kyllä
trooppinen ja unohtumaton.
-Ida
13.3 Lähdimme aamulla koko päivä retkelle katsomaan ja tutustumaan Länsi-
Madeiraan. Lähdimme noin klo.9-10 aikaan aamupalan jälkeen bussilla
hotelliltamme. Lähdimme ajelemaan ensiksi Estreiton värikkäiden viini viljelys
terassien halki kohti Euroopan korkeinta merikielekettä, Cabe Ciãro (Gabo Girão). Maisemat olivat auringon
nousussa huikeat ja henkeä salpaavat. Näköala paikalla oli myös mahdollisuus
ostaa vaikka tuliaisia Madeiralta, mutta itse vain katselin.
Perjantai 13.3
Lähdimme perjantaina Atlantin aarteet kokopäiväretkelle. Päivämme
alkoi aamulla n. 8.30, ja suuntasimme bussin kyytiin. Lähdimme tutkimaan
Länsi-Madeiraa, ja ensiksi ajoimme pikkukylien ja vuorten halki Cabo
Giraon näköalatasanteelle. Matka näköalatasanteelle oli vähän pelottava,
tiet olivat kapeita ja mutkaisia mutta maisemat olivat kyllä kauniita, ja oli
ihana nähdä pieniä kyliä Madeiralla.
Meillä oli oppaana ihana nainen, jolla oli todella paljon
tietoa ja taitoa. Saimme kuulla vaikka ja mistä, ja tieto ei tuntunut loppuvan.
(Oppaan nimi on Leena Sivula).
Näköalatasanteelle päästyämme meillä oli hetki siinä omaa
aikaa ottaa kuvia, ja saimme ostaa tuliaiskaupasta jos halusimme.
Näkymä Funchaliin Gabo Girãolta |
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Ribeira Bravan kaupunki/kylä,
ja siellä meillä oli noin 45minuutin paussi, jossa tutkailimme itseksemme
kauppoja ja maisemia.
Ribeira Brava |
Lähdimme jälleen ajamaan, ja kipusimme vuoria pitkin pilvien
korkeudelle seuraavaan pysähdyspaikkaamme, pilvien korkeudella olevalle
turistiputiikille. Olimme siellä hetken, ja sää muuttui siellä totaalisesti.
Alhaalla Funchalissa oli ihanan lämmintä ja aurinkoista, mutta yläkorkeuksissa
ei enää pärjännyt ilman takkia ja lämpöasteet olivat jotain 10 asteen luokkaa.
Tuuli oli todella voimakasta, ja ei sieltä nähnyt mihinkään kun pilvet olivat
tiellä.
Encumeadan sola |
Tämän jälkeen suuntasimme vihdoinkin kohti lounaspaikkaamme,
tässä vaiheessa oli nälkäkin jo kova kun kellokin oli jo lounasaikaa. Pääsimme
lounaspaikkaamme, ja se oli ihana pieni ravintola meren ja vuorten äärellä, ja
ikkunoista oli kaunis maisema näihin. Suurin osa meistä maistoi Madeiralaista
espadaa ja friteerattua banaania, jälkiruokana vanukasta. Espada ei ollut
mitään omaa suosikkiani, mutta kyllä se alas meni silti ihan hyvin.
Lounaspaikkamme |
Espada com banana |
Lounaan jälkeen suuntasimme jälleen bussin kyytiin, ja
matkasimme kohti Porto Monizin luonnon uima-altaita. Yllätyin kuinka paljon
turisteja Porto Monizissa oli, onhan se kuitenkin aivan saaren vastakkaisella
puolella Funchaliin nähden. Uima-altailla oli todella kaunista, ja sen jälkeen
suuntasimme banaaniplantaaseille.
Porto Moniz |
Banaaniplantaasikierroksen jälkeen menimme maistamaan
johonkin pubiin madeiralaista juomaa (juomaa
siis sai maistaa, jos halusi ja vain täysi-ikäiset), johon sisältyi
muistaakseni ainakin olutta, valkoviiniä ja jäätelöä. Itse en tykännyt, mutta
monet tykkäsivät siitä todella paljon! Tämän jälkeen lähdimmekin jo hotellia
kohti, mutta tämä päivä oli ehdottomasti oma lempparini koko Madeiran
matkasta. (Juoman nimi on Nikita).
-Maisa