Päivä 8
Tiistai 17.3. Maisa Kankaanpää
Lähtöpäivämme koitti, ja jokaisen mieliala oli aikas maassa
suoraan sanottuna. Haikeilla mielin jätimme Madeiran taaksemme, koska kaikki
kivat jutut olisivat olleet vasta edessä, samoin meidän näytöt joista olisimme
saaneet Opastuspalvelut suoritettua. Epävarmuus oli läsnä meidän kaikkien
keskuudessamme, ja emme oikein tienneet tulevasta paljoakaan. Kaikki asiat
alkoivat mennä tuossa vaiheessa niin kovaa vauhtia eteenpäin, ettei oikein
perässä meinannut pysyä. Saimme kokea todella upeita asioita Madeiralla, ja
varmasti jokaikinen on todella kiitollinen siitä, että pääsi matkalle mukaan ja
toivon, että joskus tulevaisuudessa mahdollisesti saisin vielä kokea jotain
yhtä siistiä.
Hyppäsimme aamupäivästä bussiin, ja matkamme kohti
lentokenttää alkoi. Anu piti meille lentokenttäkuljetusopastuksen
bussissa.
Lentokentälle saapuessamme paikalla oli valtava määrä
suomalaisia Aurinkomatkojen puolelta, ja jonot olivat todella pitkiä. En vielä
tässä vaiheessa tiennyt, että se lento jolla lensimme, oli viimeinen joka
Madeiralta lähti Suomea kohti. Aurinkomatkojen opas huusi lentokentällä
suomalaisille, ja tunnelma oli oikeastaan aika kaoottinen.
Lentokoneeseen päästyämme kapteenit ohjasivat meitä
kuulutuksilla Suomen tilanteesta, ja tulevasta kahden viikon
karanteenistamme.Lento meni moitteettomasti, ja olimme Suomen päässä noin
puolenyön aikoihin. Meille ei vielä tässä vaiheessa tehty mitään erityisjuttuja
koronaan liittyen lentokentällä, kuten hetki meidän reissun jälkeen tulivat
tarkemmat turvatoimet.
Reissun jälkeen todellisuus iski kasvoille, ja se tieto että
tulisimme tekemään etätehtäviä koko kevään ajan ja työssäoppimiset peruttiin.
Se suretti aika paljon aluksi, mutta nyt olen jo tottunut uuteen arkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti