Lähtöpäivän tunnelmia tiistaina 17.3
-Anu, Tomas ja Rosa
Hyrian matkailualan opiskelijaryhmän blogi
18.3.2020
Viimeinen aamu raukeaa opiskelijoille Madeiran saarella.
Matkan piti kestää alun perin kaksi viikkoa, mutta saimme vallitsevan pandemian
takia käskyn lähteä aikaisemmin kotiin. Edellisenä iltana olimme päässeet niin
sanotulle viimeiselle yhteiselle illalliselle, jonka jälkeen pakkasimme ja rentouduimme
Jenna-kämppiksen kanssa näytöt suoritettuamme. Pakkaaminen jatkui myöhäisen
aamiaisen jälkeen ja laukut oli jätettävä oven ulkopuolelle 12.15. Tapasimme
aulassa 12.50, jota ennen jokaisen oli kirjauduttava ulos itsenäisesti.
Jokainen oli myös vastuussa omista tavaroistaan.
Sanoimme heipat
ja suuret kiitokset upealle majoituksellemme ja suuntasimme luokkatoverimme
Anun opastamalla bussikuljetuksella lentokenttää kohden. Anu kertoi
nähtävyyksiä matkalta ja muistoja matkan varrelta paikoista missä olimme viikon
aikana käyneet. Hän kertoi myös kokemuksiaan vierailultaan nunnien laaksossa,
Curral das Freirarista, missä vieraili sunnuntaina.
Lentokentälle päästyämme oppaamme Jenni kertoi
miten käyttäytyä lentokentällä, mihin mennä ja kertasi aikataulut. Tämän jälkeen
menimme tiskille jättämään suuremmat matkatavaramme ja kirjaamaan itsemme
sisään lennolle. Lento täyden koneen takia aloitti koneeseen nousemisen puoli
tuntia aikaisemmin, kuin oli tarkoitus, joka aiheutti pientä paniikkia niissä,
jotka ei tietäneet miksi näin oli. Onneksi tilanne selvisi nopeasti ja kaikki
pääsivät koneeseen ilman mitään ongelmaa. Pitsa vain jäi puoliksi syömättä.
Pian koneessa
oli kaikki matkustajat kyydissä ja kone lähtövalmiina. Ennen koneen nousua ja
turvallisuusohjeita koneessa suihkutettiin tuholaistorjuntamyrkkyä. Tämä oli
itselleni ja vieressä oleville luokkalaisille ensimmäinen lento, jossa näin
tehtiin. Tällä varmistetaan, ettei koneeseen ole tullut hyttysiä ja muita
ötököitä, jotka saattaisivat levittää ihmisille kuumetautia ja jotta hyönteiset
eivät leviäisi muualle maailmaan.
Opintomatka Madeiralle antoi valtavasti muistoja, kokemuksia
ja erilaisia oppeja niin opastuksista, matkailualan erilaisista tehtävistä kuin
myös saaresta ja sen upeasta luonnosta. Pandemian takia opimme myös, kuinka
nopeasti maailma voi matkailun saralla muuttua ja aina täytyy olla
varasuunnitelma matkailun parissa työskennellessä. Matka itsessään opetti paljon opastuksesta,
asiakaspalvelussa työskentelystä ja paljon Madeiran kulttuurista.
-Nea
Päivä 8
Tiistai 17.3. Maisa Kankaanpää
Lähtöpäivämme koitti, ja jokaisen mieliala oli aikas maassa
suoraan sanottuna. Haikeilla mielin jätimme Madeiran taaksemme, koska kaikki
kivat jutut olisivat olleet vasta edessä, samoin meidän näytöt joista olisimme
saaneet Opastuspalvelut suoritettua. Epävarmuus oli läsnä meidän kaikkien
keskuudessamme, ja emme oikein tienneet tulevasta paljoakaan. Kaikki asiat
alkoivat mennä tuossa vaiheessa niin kovaa vauhtia eteenpäin, ettei oikein
perässä meinannut pysyä. Saimme kokea todella upeita asioita Madeiralla, ja
varmasti jokaikinen on todella kiitollinen siitä, että pääsi matkalle mukaan ja
toivon, että joskus tulevaisuudessa mahdollisesti saisin vielä kokea jotain
yhtä siistiä.
Hyppäsimme aamupäivästä bussiin, ja matkamme kohti
lentokenttää alkoi. Anu piti meille lentokenttäkuljetusopastuksen
bussissa.
Lentokentälle saapuessamme paikalla oli valtava määrä
suomalaisia Aurinkomatkojen puolelta, ja jonot olivat todella pitkiä. En vielä
tässä vaiheessa tiennyt, että se lento jolla lensimme, oli viimeinen joka
Madeiralta lähti Suomea kohti. Aurinkomatkojen opas huusi lentokentällä
suomalaisille, ja tunnelma oli oikeastaan aika kaoottinen.
Lentokoneeseen päästyämme kapteenit ohjasivat meitä
kuulutuksilla Suomen tilanteesta, ja tulevasta kahden viikon
karanteenistamme.Lento meni moitteettomasti, ja olimme Suomen päässä noin
puolenyön aikoihin. Meille ei vielä tässä vaiheessa tehty mitään erityisjuttuja
koronaan liittyen lentokentällä, kuten hetki meidän reissun jälkeen tulivat
tarkemmat turvatoimet.
Reissun jälkeen todellisuus iski kasvoille, ja se tieto että
tulisimme tekemään etätehtäviä koko kevään ajan ja työssäoppimiset peruttiin.
Se suretti aika paljon aluksi, mutta nyt olen jo tottunut uuteen arkeen.
Päivä 7
Maanantai 16.3. Maisa Kankaanpää
Maanantaina meillä oli näyttökävelyt, kun Jenna, Tomas, Rosa
ja Nea piti näyttönsä. Päivä oli aika pitkä ja raskas, mutta opimme myös monia
asioita.
Päivä alkoi Jennan esittelyllä, menimme hänen opastuksellaan
levadaretkelle. Levada sijaitsi lähellä meidän hotelliamme, ja menimme sinne
siis kävellen. Matka sinne oli lähestulkoon pelkkää ylämäkeä, ja levada kulki
kauniisti talojen yläpuolella. Jennan levadaretki oli tosi kiva, ja opimme
uutta levadojen historiasta ja synnystä.
Seuraavana vuorossa oli Tomas, ja hänen opastuksella
kävelimme urheilukentän laitamille, jossa hän kertoi madeiralaisesta
jalkapallosta sekä Cristiano Ronaldosta. Urheilukentän kohdalla meidän
viereemme pysähtyi poliisiauto, joka muistutti meitä turvaväleistä. Tähän
aikaan korona oli vasta alkuvaiheissa, mutta se otettiin heti Madeiralla
todellakin tosissaan ja koulut suljettiin melkeinpä heti, vaikka siellä ei
ollut ainuttakaan tartuntaa. Katselin nyt vähän Madeiran koronastatseja (26.4.
päivitetty) ja siellä on hoidettu asia todella hyvin, koska siellä on vain 86
positiivista tartuntaa ja 0 kuolemaa. Ainakaan en saanut netin kautta tietoa
kuolemista, eli hyvä Madeira!
Lähdimme urheilukentän jälkeen kävelemään Ronaldon hotellia
ja patsasta kohti, ja samalla siis myös Funchalin keskustaa päin. Rosan
opastuksella kävimme tutustumassa sataman alueeseen, ja tämän jälkeen Nea
ohjasi meidät Funchalin keskustaan katselemaan taideteoksia ovissa ja kertomaan
niiden historiasta ja synnystä.
-Maisa
Sunnuntai 15.3.
Omien opastusten harjoittelu ja työstäminen
Sunnuntai aamuna nukuimme ensin hieman pidempään, ja suuntasimme
aamupalalle vasta kello 10 aikoihin. Treffasimme aamiaisella ryhmämme kanssa ja
sovimme päivän suunnitelman. Aamupalalta suuntasimme takaisin huoneisiin
valmistelemaan opastuksia. Tutkimme reittejä, teimme muistiinpanoja ja
harjoittelimme sitä, mitä aiomme opastuksella puhua.
Oman opastuksen opintomatkalla piti lisäkseni Nea, Rosa,
Tomas ja lähtöpäivänä Anu. Lähdimme Nean, Rosan ja Tomaksen kanssa hotellilta
ensin kohti Levada dos Piornaista, jossa oli oma opastukseni. Matkan varrella
kohti levadaa kiinnitin huomiota maamerkkeihin, katujen nimiin ja muuten
havainnoin ympäristöä. Google Mapsin ja Jennin ohjeiden avulla levadan
alkukohta löytyi melko helposti. Kiinnitin levadakävelyllä huomiota matkalla
näkyvään kasvillisuuteen ja eläimiin. Bongasin reitiltä valtavasti sisiliskoja,
jotka osoittautuivat madeiranmuurisisiliskoksi. Otin matkalta muistiinpanoja,
joista kävin illalla läpi ja kasasin materiaalia seuraavalle päivälle.
Kiinnitin myös huomiota turvallisuusseikkoihin matkan varrella.
-Jenna
Jennan opastuksen jälkeen matkasimme kaupungin läpi jalan
Tomaksen opastuksen ja olimme menossa satamaan etsimään Rosan opastuksen
aloituspaikkaa. Nälkä iski matkalla, joten etsimme paikallista ruokaa
tarjoilevan ravintolan ja kävimme syömässä picadoa ja annoimme vinkkejä
toisillemme. Anu hyppäsi tässä kohtaa mukaan ja suuntasimme satamaan Rosan
opastusta seuraamaan. Tämän jälkeen etsimme vanhan kaupungin, jossa pidin oman
opastukseni. Otin matkan varrelta patsaita ja muistomerkkejä muistiin, joista
voisin etsiä tietoa ja mainita opastuksessani. Etsimme opastuksessani olevat
nähtävyydet, tarkistin reitin seuraavaa päivää varten ja otin kuvia, jotta
pystyin käyttää kuvia hyväksi etsiessäni niistä lisää tietoa. Hotellille
päästyämme ilta menikin tietokoneen ääressä ja muistiinpanoja tehdessä.
-Nea